Laskujeni mukaan tänään olis ovis eli ovulaatio.  Ovulaatio on lasta toivovien joulu ja juhannus, vaikka meillä onnistunut ovulaatio ei yksin riitä. En ole jaksanut ovista enää tikulla metsästää, koska se on tullut joka kuukausi melko säännöllisesti. Meille ovulaatio ja sitä seuraavat (ja edeltävät) päivät tietävät aina kuitenkin uutta yritystä ja uutta toivonkipinää... yhtään kiertoa ei olla jätetty välistä. Ovulaation jälkeen alkaa armoton itsetutkiskelu, "nipistikö nyt alavatsasta?" "ovatko nännini kipeät?". Tässä kierrossa pyrin olemaan yltiö realistinen, kaikki keksityt oireet hiiteen vaan!

Olen rätti kamalan työpäivän jälkeen ja pääsäni soi työpaikan hälinä ja kilkatus.. Painun hetkeksi lepäämän.

Ensimmäinen oma blogini. En olisi tätäkään uskonut tekeväni, mutta jos tähän bittiavaruuteen kirjoittaminen tuo helpotusta kasvavaan ahdistukseeni, niin olen valmis tätäkin yrittämään. Ehkä säästyn tulevilta terapia laskuilta.

Blogissani tulen käsittelemään elämäni tämänhetkistä kriisiä, minun ja mieheni lapsettomuutta. Paljon on jo ehtinyt tapahtua ja paljon purkamattomia ajatuksia on kertynyt sydämelleni, mutta jatkossa kirjoitan kaiken tänne. En halua kirjoituksillani loukata ketään tuttuja tai tuntemattomia, vaan tarkoituksenani on ainoastaa helpottaa omaa oloani. Toivon pysyväni täällä blogissani tunnistamattomissa, eli jos joku tuttu minut tunnistaa niin toivon kunnioittavan toivettani.

Kerron vielä näin alkajaisiksi hieman tilanteestamme: Olemme mieheni kanssa molemaat alle 30-vuotiaita ja kuukauden päästä "virallisesti lapsettomia". Vauvaa olemme siis toivoneet vuoden 2007 elokuusta asti. Jo viime syksynä minut valtasi tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja keväällä kävimme ensikäynnillä lapsettomuusklinikalla. Ironista, kuinka sen vain tiesi... olin varma, että jossain on jotain vikaa. Vika löytyi mieheni siittiöiden laadusta.

Tilanteemme ei ole toivoton ja hoidot ovat vasta edessä päin, mutta helppo tämä matka ei ole ollut tähän asti. Omat tuskansa tähän on tuonut useiden ystävieni ja tuttavieni raskaudet juuri nyt meidän "yrityksemme" aikana ja PÄIVITTÄINEN kanssa käyminen raskaana olevien ja pienten vauvojen kanssa. Kaikkien kyselyt meidän perheen perustamisaikeista... Voi kuinka haluaisin huutaa ihmisille päin naamaa, kyllä ollaan perustettu joka kuukaausi, kellon kanssa väkisin harrastettu seksiä ja TEHTY sitä perhettä!! Ihmisten hyvää tarkoittavat, mutta niin paskat kommentit, kun olen lapsettomuus asiasta kertonut... Oikein naurattaa kuinka pieleen ne voi mennä. Näistä kommenteista taidan koota joku päivä oman top10 listan. Siis jotenkin tämän vuoden olisi tehnyt helpommaksi, jos joka tuutista ei tulisi tätä vauva ja raskaus juttua koko ajan... Oi kun tuli epätoivonen alku, no jos tässä blogissa olen ilkeä ja katkera ämmä, niin oikeassa elämässä jaksan sitten hymyillä ja heittää läppää: " No, ei me nyt todellakaan ihan vielä, heh heh... näytänkö muka siltä kun olisin raskaana, heh heh.. Ihanaa vaan olla ja matkustella ja hoidetaan nää opiskelut ja katotaan sitten".

Tämä kirjoittaminen tuntuu hyvältä, voi kun tekstiä tulisi niin paljon. Taidan jatkaa huomenna lisää. Sen verran vielä, että tilasin tänään Simpukka ry:n esitteitä lapsettomien läheisille, ajattelin antaa sen ainakin omalle äidilleni. Yritin tilata sieltä esitteitä jo keväällä, mutta ne eivät koskaan saapuneet.

Ja jos joku ihana ihminen osaa kertoa kuinka tätä sivupohjaa saa kivemmaksi niin kertokaa ihmeessä, en osaa!